www.kohinaa.com

Moro

Aloin tossa taannoin tekemisen puutteessa tehä mun jedistä kuitukopiota. Muotit on melkolailla valmiina ja kohta pääsee itse asiaan laminoimaan paattia. Matskuna käytän kukkaron asettamista rajotteista polyesterhartsia ja kuituna lasi/diolen kudoksia. Käyttäisin kyllä muutenkin tota lasi/diolen kudosta. Ominaisuudet hiilikuidussa ei ole sen paremmat kuin lasi/dioleenissa. Oikeastaan sellaisenaan huonommat, siksi hiilessä käytetään seassa aramidikuituja (kevlar, twaron) jotta saadaan rakenteeseen myös sitkeyttä. Painoa on tietysti hiilessä jonkin verran vähemmän, mutta hintaa 4-5 kertaa enemmän. Pintakäsittelymatskuiks ostin hemppelin maaleja ja lakkaa.

Painoksi oon tähdänny 9 - 9.5 kg. Mihinkään guigui paattien painoon en voi mitenkään yltää koska ne on valmistettu tyhjiössä prepreg kudoksista saumattomasti, jolla saa lopputulokseksi samaa laatua kuin esimerkiksi tuulivoimaloiden tuulimyllyjen lavoissa tms.
On se 9.5kg:kin 4kg kevyempi kuin muovijedi. Näyttää jacksonin kuituversiossakin olevan 8.6 - 9.5 kg varustelusta riippuen.

Rahaa tohon hommaan menee noin 550e. Jos olisin valinnut materiaaleiksi epoksihartsin ja sen hiili/kevlar kudoksen, hinta olisi lähempänä tonnia. Mukaanlukien tietysti muotin kustannukset. Ja aikaa tohon on tähän asti mennyt tunteina noin 3-4 päivää ja menee vielä joku 5-6 päivää.



Jos noi kuvat ei näy niin tossa linkit:http://www.flickr.com/photos/92004327@N ... otostream/
http://www.flickr.com/photos/92004327@N ... otostream/

Tere!

Jos meinaat painonvartijaksi, niin mites noi maalit? Kannattaako niitä vedellä lainkaan?

Niin tuohan ne vähän painoa, ehkä jotain muutaman kymmenen grammaa. En mä niin tarkka siinä ole. Mielummin teen siitä nätin, ja lakka siihen pitää kuitenkin mielellään laittaa uv suojaksi.

Tarviiko polyesteri-/vinyylivehkeetkin uv-suojaa? Mie luulin, että toi uv-arkuus on vain epoksin ominaisuus. Kyselepä Hakolahden Markolta, se on melkoisen läjän kuitupaatteja tehnyt.

totta toi että se on pääasiassa epoksin heikkous, mutta oon ite pitäny sitä tapana uv suojata kaikki komposiittirakenteet. Se tulee siitä, että useimmiten käytän epoksia. Vaikkei se välttämättä heikentäisi rakennetta se voi kuitenkin aiheuttaa värimuutoksia. Ja tässä mun tapauksessa kun maalaan sen, niin se suojaa maalien haalistumiselta.
Joo en ole Markolta kysellyt, mutta suvussa on komposiittiammattilainen, eli teoreettista tietoa saan riittävästi.

Kansi ja pohja laminoitu. Sitten viel aukko seuraavaksi, ja sen jälkeen palikat kasaan. Laskelmien mukaan paatin pitäis olla mukana 23pvä hallivuorolla.

Minkä kokoisen JED:n mukaan muotit on tehty?

Ämmä

Moro!

Vaikuttaa mielenkiintoiselta projektilta! Mites tuo lasikuidun jäykkyys verrattuna hiilikuituun? Käsittääkseni kuitupaattimelojat arvostavat etenkin aaltomelonnassa enemmän hiilikuidun tuomaa jäykkyyttä kuin keveyttä.

Miten meinasit penkin ja sisuskalut tehdä?

-TK

joo siihen jäykkyysasiaan en osaa kauheesti sanoa kun ei siitä ole kokemusta, mutta tiedän että se lasikuitukin on hiilikuidun ohella niitä jäykimpiä noista yleisistä kuiduista. Siksi toi paatti onkin pääasiassa lasikuidusta tehty, dioleenia (polyesterkuitu) on vain uloimmissa kerroksissa, koska se kestää kulutusta paremmin.

Penkki mulla on valmiina, se on sellanen merikajakin penkki. Se sopii lähes suoraan siihen ja ei paina juuri mitään. Muut sisuskalut on vielä vähän mietintämyssyssä. Selkänojan kiristyksen aion tehä sidontaliinan lukosta ja pätkästä liinaa.

Irrotin just luomukset muoteista ja ihan hyvältä näytti. Muutama paikka kaipaa vähän jälkikäsittelyä, mutta lähinnä vaan kosmeettista sellasta. Painoa en pystynyt punnitsemaan, mutta teippasin puoliskot yhteen ja otin paatin olalle. Aluksi en ollut varma, onko se riittävän kevyt, mutta kokeilin ottaa alkuperäsen muovipaatin sen jälkeen olalle ja sehän tuntu lähinnä teräskajakilta sen kuituversion jälkeen

Kun kerran tuli puheeks se hiilikuidun jäykkyys, niin sain just tänään ilmaseks muutaman neliön hiilikuituu ja ajattelin laittaa jälkeenpäin sen pohjan uloimmaks kerrokseks jäykistämään sitä. Täytyy vaan hioa sitä sisäpuolelta sen verran että ei pääse painoa tulemaan liikaa kun en varautunut tohon hiilikuitukerroksen laittamiseen. Sen lisäks se pitää se ulkokerros sitten hioa, mutta se on vaan parin tunnin homma. Sinänsä ihan hyvä toi homma, että ne kosmeettisen skurubut peittyy sitten sillä hiilikuidulla. Eikä tartte maalata pohjaa mustaks niinku oli alunperin tarkotus. Samalla taidan aukon tehä puoliks siitä hiilestä.

Sen verran toi pitkittää tätä hommaa että kun saan kuidut vasta perjantaina niin 23pvä hallivuorolle en ikävä kyllä sitä vielä saa valmiiksi.

Ainakin noissa kaupan tekeleissä lienee aina ainakin ohut lasikuitukangas hiilen päällä. Tuo hiilikuitu kun ei oikein kestä itsessään mitään. Eiks ne kannattais laittaa sisäpuolelle?

Eiks sulla oo mitään gelcoattia pinnassa? Läkskö siististi irti muotista? Silloin vuonna nakki ja makkara, kun aloittelin melontaa, talvisota oli jo hävitty, Sorbus maistui ja tukka pystyssä, oli tuo paateista muottien tekeminen kovinkin yleistä puuhaa. Aina, kun jollain oli varaa hankkia jokin kajakki kaupasta, tehtiin siitä heti muotti pari, joista laminoitiin alukset koko seuralle. Tästäpä syystä esim. Kymenlaakso ja Saimaan seutu ovat täynnä Nordkappeja, Artisaaneja, Vivianeja jne. Ai niin, missähän se Wyneckin muotti on nytten? Huikeimmat kaverit, mm. Paljakan Pölli, onnistuivat tekemään alle kymmenkiloisia tekeleitä isoista paateista (meloi 8-kiloisella yli 4 metrin koskipaatilla Näätämön päästä päähän, kuulemma aika lailla notkui ja natkui kajakki isoimmissa koskissa...). Tällöin oli pakko laittaa hiiltä jäykisteeksi, muutoin olisi käsissä ollut vain lutru letku. Hiili laminoitiin muutaman sentin levyisinä suikaleina rätin sisään. Ja pintaan tuli kyl aina geeli.

Ongelmiahan putkahteli, kun paatteja laminoitiin kylmissä ja kosteissa talleissa. Varsinkin kosteus teki tepposia, jotkin kajakit olivat jo uusina kuin pyyhauleilla läpi ammuttuja. Näitä hiusreikiä sitten paikkailtiin ilmastointiteipillä. Liljanderin Timppa yhden retken alussa katteli kajakkia ja tokaisi: "Paikka paikoin ei oo paikan paikkaa."

Laita se hiili ennemmin sisäpuolelle suikaleina ristikkäin. Mitenhän muuten hiilikuitu laminoituu sin polyesterin kanssa? Kannattaa varmaan ensin tehdä koe... Ja tuo hiilikuitu on sen verran jäykkää ja ikävää laminoitavaa, ettei edes kalleimmissa hiilikuitukajakeissa aukon reunusta ole hiilestä tehty. Joutuu taivuttamaan niin paljon, että hankalaa on. Eiköhän aukon reunus kannata ihan vaan rätistä tehä. (Ja sen hiilen hiomisessa sitte kunnon hengityssuojat, joskus peloteltiin, että on aspestin veroista herkkua.)

Joo kaikkia komposiitteja hiotessa pitää suojaimia käyttää, niinkuin laminoidessakin. Hiilikuitu menee ihan hyvin polyesterin kanssa. Se hiilikuitu mitä sain on twillikudosta ja olen tehnyt siitä vaikka mitä erilaisia muotoja aikasemmin, eli se on kyllä hyvin painuvaa kangasta kun se vaan ensin kunnolla kastuu hartsista. Ja toi on totta, että se ei kauheesti kestä kulutusta, tosin kun siihen pintaan tulee jokatapauksessa ylimääräinen hartsikerros jotta se voidaan hioa sileäksi. Ikävää sinänsä kun se nyt muotin jälkeen on sileä Ja sen jälkeen 2-komponentti polyuretaani venelakka, joten se pinta kyllä kestää sen minkä lähinnä aaltokäyttöön tulevan pelipaatin pitääkin kestää. Toi luuranko systeemi sinne sisälle on ihan hyvä vaihtoehto myös, mutta siinä on se huono puoli, että sen iskunkestävyys on epätasajakosta. Hiilikuitu tulee tulla joko sisä- tai ulkokerrokseksi Väliin sitä ei kannata laittaa sen huonon venyvyyden takia (0.3%) Välikerroksissa kannattaa olla joko diolen tai rahakkaimmilla kevlar, jotka ovat kaiken kestäviä, mutta letkuja kuituja. Tästä syystä esim wernerin foamilavat ovat päältä hiiltä ja sisältä dyneliä ja foamia.

Ei ole mitää gel- tai topcoattia pinnassa, ne kun tuo painoa aikapaljon lisää.

Ja irtoshan ne ihan kohtalaisesti. Lakka mikä mulla oli muotin pinnassa (2-komponnenttinen) ei oikein ollu hyvä, ohjeen mukaan sen piti olla hyvin liuottimia kestävä, mutta ei kestäny kovin hyvin. Tais hartsin styreeni tehä tepposet ja sulatti lakkaa. Mutta lopputulos oli kelvollinen.

Ja se aukon reuna on jo laminoitu lasi/diolen kankaista, mutta jätin sen vajaaksi koska kun kiinnitän sen kanteen laminoin sen pintakerroksen hiilikuidulla niin, että se menee alas saumakohdan yli. Ulkopuolen laminoin kevlarnauhalla.

Hei!

Välikerrokseen ei kannata kevlaria tuhlata. Kevlari on vielä löysempää kuin lasikuitu, mutta paljon kalliimpaa, saa vaan painavan, löysän ja kalliin venhon. Kevlari ulos ihan vaan kulutuskestävyyttä varten. (Retkikajakeissahan vedetään viissenttinen kevlarinauha kölilinjaan, slalomeissa päät ja kyljetkin, kun kajakki paukkuu kiviin ja tekoratojen seiniin.)

Hiilikuidun pintaan yleensä lasi. Esim. kypäröissä hiili vain sisäkerrokoksessa jäykisteenä, muuten kypärä poksahtaa ekasta hitistä. AT:n meloissakin näkyy olevan jokin tosi ohut lasikangas hiilen päällä, eiköhän Wernereissäkin - en kyl niistä mee takuuseen. Mul on ainakin 6 vuotta vanhasta Flexistä pinta jo niin kulunut, että lasikangas on esillä. Olikohan Suokon Samulin Tuplatimantti, joka räksähti ihan ittekseen Kinkkubingossa takavuosina. Marko teki analyysiä, oli jäänyt laminointivaiheessa lasikuidit pois. Takuuseen meni ja uusi mela tuli tilalle.

Vanhaan hyvään aikaan, kun kansa tahtoi tehdä kovin persoonallisia kajakkeja, lasin sekaan laminoitiin vaikka sun mitä rättejä, kangaslippuja, miltei emännän pikkuhousuja. Eihän niistä ollut kuin painoksi, mutta kivasti kuulsivat veneen läpi.