Antti johtaa uintikilpailua?
Valvojat: mikktaho, AnttiP, ville
Juhannuksena suomalaiset perinteisesti uivat. Tätä perinnettä noudatettiin ahkerasti myös Trollilla, missä paikalla olleista 13 melojasta kuusi päätti tutustua trollin honttoihin pintaa syvemmältä. Uimisessa mallia muille pääsi näyttämään Vaaralan Tuomas juuttumalla creekingdeltan alkuosassa olevan könkään alla olevaan honttoon. Tästä esimerkkiä ottivatkin vähän myöhemmin useat osm:n jäsenet ja Sami. Seuraava kutsuvan näköinen hontto matkalla creekingdeltaa alaspäin tuli labyrintin kohdalla. Ja koska hontto näytti niin kivalta, niin kävihän meistä pari siinä sivusurffia kokeilemassa. Taavi kokeili sitä vaan pää alaspäin ja ilmaa alkoi tulla piakkoin ikävä, niin käsi vain aukkopeitteelle ja menoksi. Erittäin suosituksi uintipaikaksi osoittautui sillanalushonton yläpuoleinen hontto. Siinä uinnit ottivat Timppa ja Sami. Samin kommentti ennen laskuyritystä taisi olla, että tullaan joko uimalla tai meloen pois. Uimalla tultiin. Leirissä oli aiemmin käyty entä keskustelua siitä, että sillanalushontto VOISI olla näin isolla vedellä pelihontto. Lassi ei epäillyt muiden sanomisia ja kävi kokeilemassa sillanalushonton pelimahdollisuuksia. Ja tuli sitten leiriin kaikki kamppeet märkänä ja totesi, että ei se tainnut olla pelihontto.
Honttojen koluaminen jatkui lauantaina playrunilla. Paltvalsenin alapuolella on se ilkeän näköinen pour-over, joka aina kummittelee mielessä ja vauhdittaa eskimoiden vääntämistä. No Timppa teki eskimon juuri siinä pour-overin yläpuolella. Ja sitten ui siinä pour-overissa. Mutta kyllä se ainakin tällä vedellä purkaa lopulta. Mutta ei sinne edelleenkään halua
Sunnuntaina vuorossa oli jonkin verran paltvalsenin yläpuolella oleva hontto. Vähän ihmettelin, kun Tarja meloi suoraan keskelle tätä honttoa. Hetken mietin oliko näin tarkoituskin, mutta kun kajakki ja meloja tulivat erillään hontosta ulos, niin ei varmaan ollut tarkoitus honttoon päätyä. Ja lisäksi Tarja joutui uimaan kerran sileällä, mutta siinä oli hyvin paljon uimista avustavaa vaikutusta herra Pyhäjärven taholta.
Mutta iloinen juhannusseurue siis testasi usean trollin kuuluisan honton uintimahdollisuuksia ja osa todettiin miellyttävämmiksi kuin toiset. Mutta trollilla on vielä paljon honttoja, joiden uiminen jäi tältä porukalta testaamatta, joten voi sinne muutkin edelleen mennä uimaan
Hauskaa Norjan reissua kohinalaisille!!! Uintiuutisia odotellaan
Honttojen koluaminen jatkui lauantaina playrunilla. Paltvalsenin alapuolella on se ilkeän näköinen pour-over, joka aina kummittelee mielessä ja vauhdittaa eskimoiden vääntämistä. No Timppa teki eskimon juuri siinä pour-overin yläpuolella. Ja sitten ui siinä pour-overissa. Mutta kyllä se ainakin tällä vedellä purkaa lopulta. Mutta ei sinne edelleenkään halua
Sunnuntaina vuorossa oli jonkin verran paltvalsenin yläpuolella oleva hontto. Vähän ihmettelin, kun Tarja meloi suoraan keskelle tätä honttoa. Hetken mietin oliko näin tarkoituskin, mutta kun kajakki ja meloja tulivat erillään hontosta ulos, niin ei varmaan ollut tarkoitus honttoon päätyä. Ja lisäksi Tarja joutui uimaan kerran sileällä, mutta siinä oli hyvin paljon uimista avustavaa vaikutusta herra Pyhäjärven taholta.
Mutta iloinen juhannusseurue siis testasi usean trollin kuuluisan honton uintimahdollisuuksia ja osa todettiin miellyttävämmiksi kuin toiset. Mutta trollilla on vielä paljon honttoja, joiden uiminen jäi tältä porukalta testaamatta, joten voi sinne muutkin edelleen mennä uimaan
Hauskaa Norjan reissua kohinalaisille!!! Uintiuutisia odotellaan
Tuomari nurmio lauloi poikain matkatessa kohti trollia, "Lasten mehuhetki päättyi ikävästi. Musta enkeli vei päivänsankarin."'
Vaan Ville ei ottanutkaan enteestä vaaria vaan päättyi hyrjastelemaan otteeseen useaan.
Tarina alkaa Creeking deltan ensimmäisessä koskessa jossa tarinan pääsankari päätti että kyllähän mie tosta melon keskelta ja näppärästi buuffaisen niin saadaan laskuhommat käyntiin. Seuraavan kerran happea vetäessä kroolausvetojen välissä huomasin kanssamelojien hilpeiden kasvojen kertovan melontatekniikan olevan erilainen melontaa edeltävien mielikuvien kanssa. Nooh eihän sitä laskemista tarvitse muutenkaan harjoitella, riittää kunhan on iltaisin riittävän kova uho päällä.
Pari päivää sitä sitten menikin ihan siivosti keppejä tuleen heitellessä ja jopa hieman meloskellessakin. Uintikeikkaa kovasti povattiin kun Petterin kanssa mentiin surffailemaan palttuaaltoa katamaraanivirityksellä. Aikeet uimarin eivät tuottaneet tulosta vaan hopeista sijaa Ruotsalaisten Norrlandsturin kilpailuissa.
Johan sitä ollaan sitten hurjia veikkoja laskemaan ja leikkimään. Joten eipäs muuta kuin surman suuhun ja Deltan vasemman haaran hurjia paikkoja valloittamaan! Deltan viimoinen luiskakin laskettiin kuin elokuvien sankarit. Laskulinjan valinta jännittävälle vasemman puolen laskureitille osoittautuikin yhtä jännäksi kuin se näyttikin. Buuffaillessa pohjaa terävälle keihäänkärjelle mineraali tunkeutui Dragorossin pohjaan kuin pastorin sanat lauman korvien väliin. Lopputulema tapahtumasta osoittautui eskimoharjoitteluksi täyttyvässä veneessä luiskaa alaspäin päällä uraa kallioon kolaten. Finaalina näytös jossa Henkka pelastaa venettä ja kroolausharjoitusten toinen oppikoulu.
Olkoot miten on, sanotaan. Homma ja poikain laskuretki jatkukoon. Vuotavalla veneellä laskeskellaan ja välillä paikkaillaan lissää. Kohtalon kalvakka sormi tunkeutuu tarinan sankarin psyykkeeseen jälleen korkeavetisen yläjorin toista luiskaa laskiessa. Kamalat syöverihontot huuteli Villen nimeä kuin ei ketään aikaisemmin ja huutoihin vastattiin sillä ainoalla oikealla tavalla. Nimittäin asettamalla Kriittisen Massan koko pituus eri asentoihin, meloja yleensä päävärkki alassuin, muutamaan eri syöveriin. Eskimoharjoituksia seurasi melan tunkeutuminen kallionkoloon ja otteen kirpoaminen. Kamalan vaikiaa se puolitäyden kajakin kääntäminen kesken kaiken luiskan laskun. Uintikoulun kolmas osio suoritettiinkin sitten tässä kohdassa retkeä. Onneksi Tupi, Moppi ja Henkkakin sieltä aikanaan laski luiskan ilman liian isoja pulmia ja onkivat veneen talteen ja uimarinkin.
huh huh
tuomari nurmiota mukaillen.
Poikain laskuretki päättyi ikävästi. Musta enkeli vei uimarin.
Ens kerralla sitten vähän jämäkkää lissää ja kiitoksia pelastajille.
Vaan Ville ei ottanutkaan enteestä vaaria vaan päättyi hyrjastelemaan otteeseen useaan.
Tarina alkaa Creeking deltan ensimmäisessä koskessa jossa tarinan pääsankari päätti että kyllähän mie tosta melon keskelta ja näppärästi buuffaisen niin saadaan laskuhommat käyntiin. Seuraavan kerran happea vetäessä kroolausvetojen välissä huomasin kanssamelojien hilpeiden kasvojen kertovan melontatekniikan olevan erilainen melontaa edeltävien mielikuvien kanssa. Nooh eihän sitä laskemista tarvitse muutenkaan harjoitella, riittää kunhan on iltaisin riittävän kova uho päällä.
Pari päivää sitä sitten menikin ihan siivosti keppejä tuleen heitellessä ja jopa hieman meloskellessakin. Uintikeikkaa kovasti povattiin kun Petterin kanssa mentiin surffailemaan palttuaaltoa katamaraanivirityksellä. Aikeet uimarin eivät tuottaneet tulosta vaan hopeista sijaa Ruotsalaisten Norrlandsturin kilpailuissa.
Johan sitä ollaan sitten hurjia veikkoja laskemaan ja leikkimään. Joten eipäs muuta kuin surman suuhun ja Deltan vasemman haaran hurjia paikkoja valloittamaan! Deltan viimoinen luiskakin laskettiin kuin elokuvien sankarit. Laskulinjan valinta jännittävälle vasemman puolen laskureitille osoittautuikin yhtä jännäksi kuin se näyttikin. Buuffaillessa pohjaa terävälle keihäänkärjelle mineraali tunkeutui Dragorossin pohjaan kuin pastorin sanat lauman korvien väliin. Lopputulema tapahtumasta osoittautui eskimoharjoitteluksi täyttyvässä veneessä luiskaa alaspäin päällä uraa kallioon kolaten. Finaalina näytös jossa Henkka pelastaa venettä ja kroolausharjoitusten toinen oppikoulu.
Olkoot miten on, sanotaan. Homma ja poikain laskuretki jatkukoon. Vuotavalla veneellä laskeskellaan ja välillä paikkaillaan lissää. Kohtalon kalvakka sormi tunkeutuu tarinan sankarin psyykkeeseen jälleen korkeavetisen yläjorin toista luiskaa laskiessa. Kamalat syöverihontot huuteli Villen nimeä kuin ei ketään aikaisemmin ja huutoihin vastattiin sillä ainoalla oikealla tavalla. Nimittäin asettamalla Kriittisen Massan koko pituus eri asentoihin, meloja yleensä päävärkki alassuin, muutamaan eri syöveriin. Eskimoharjoituksia seurasi melan tunkeutuminen kallionkoloon ja otteen kirpoaminen. Kamalan vaikiaa se puolitäyden kajakin kääntäminen kesken kaiken luiskan laskun. Uintikoulun kolmas osio suoritettiinkin sitten tässä kohdassa retkeä. Onneksi Tupi, Moppi ja Henkkakin sieltä aikanaan laski luiskan ilman liian isoja pulmia ja onkivat veneen talteen ja uimarinkin.
huh huh
tuomari nurmiota mukaillen.
Poikain laskuretki päättyi ikävästi. Musta enkeli vei uimarin.
Ens kerralla sitten vähän jämäkkää lissää ja kiitoksia pelastajille.
Aloitin uinnit keväällä Hirvikoskella ja nyt taidan päättää melontakauteni tähän uituani eilen Hirvikosken pikku sivuvirrassa. Menin tarkoituksella pinniin kiveä vasten ja siitä sitten nappas ylävirran kautta ympäri kiven painuessa aukkoa vasten, aikani punnerrettua ja kierrettyä kiveä ympäri pääsinkin siitä uintipuuhiin. Kaikki harjoittelu on vaarallista puuhaa!
-
Antti Lappalainen
- Viestit: 949
- Liittynyt: 17.12.2006 11:24
- Paikkakunta: Helsinki
- Viesti:
Mun mela hävis äsken Kymijoen Ruhanväärän yläosaan. Palauttakaa Kohinan Kontille jos löydätte. Suurkiitos Akille kajakin pelastamisesta.
-----------------
Mun eilen kadonnut mela löytyi tänään (1.1.2012) Ruhanväärän alaosasta, itärannalta, kaislikosta, jonne se oli ajelehtinu.
Eli kaikki kamat on tallella.
Eskimokäännöstä täytyy näkojään vielä vähän harjoitella ja ehkä kannattaa pitää melasta kiinni, kun lähtee uimaan kaatuneesta kajakista.
Kännykkä olis myös hyvä olla mukana. Olin melomassa yksin, hämärässa. Kun uin rantaan, niin oli ihan pimeetä. Aki oli sattumalta samaan aikaan kosken alaosassa ja näki ajelehtivän kajakin ja vei sen rantaan.
Kokeilen, jos saan kuvalinkin uimarannalleni toimimaan https://picasaweb.google.com/AnttiLappa ... 9735294274
-----------------
Mun eilen kadonnut mela löytyi tänään (1.1.2012) Ruhanväärän alaosasta, itärannalta, kaislikosta, jonne se oli ajelehtinu.
Eli kaikki kamat on tallella.
Eskimokäännöstä täytyy näkojään vielä vähän harjoitella ja ehkä kannattaa pitää melasta kiinni, kun lähtee uimaan kaatuneesta kajakista.
Kännykkä olis myös hyvä olla mukana. Olin melomassa yksin, hämärässa. Kun uin rantaan, niin oli ihan pimeetä. Aki oli sattumalta samaan aikaan kosken alaosassa ja näki ajelehtivän kajakin ja vei sen rantaan.
Kokeilen, jos saan kuvalinkin uimarannalleni toimimaan https://picasaweb.google.com/AnttiLappa ... 9735294274